Yleisimmät salaojituksen ongelmat
Vasta 2000-luvulla alettiin ymmärtää salaojituksen todellinen merkitys kodin terveydelle. Tästä syystä vanhat salaojajärjestelmät ovat usein puutteellisesti tehty tai teknisen käyttöikänsä päässä.
Tärkeintä on seurata salaojien ja sokkelin kuntoa säännöllisesti, jotta mahdolliset ongelmat havaitaan ajoissa. Jos pihamaalla huomaa huolestuttavia merkkejä, kuten halkeamia tai muutoksia sokkelissa tai kosteikkoja perustusten vieressä, kannattaa pyytää ammattilaisen arvio tilanteesta. Jos ongelmiin ei puututa ajoissa, kosteusrasitus voi rapauttaa perustukset ja vaurioittaa myös muita kodin rakenteita. Lue lisää aiheesta.
1. Maanpinnan kallistus puuttuu tai maa kallistuu väärään suuntaan.
2. Nurmikko, ruokamulta ja maa-ainekset/hieno hiekka ovat perustuksissa kiinni.
3. Vedet valuvat suoraan syöksyistä sokkelin viereen.
4. Patolevy puuttuu.
5. Routaeristys on vettynyttä ja liian ohutta styroxia tai puuttuu kokonaan.
6. Hienojakoinen maa-aines pitää sokkelin kosteana.
7. Salaojaputki on asennettu liian ylös, se on yksikerroksinen ja halkaisijaltaan 70 mm eli alimittainen.
8. Hienojakoinen maa-aines ja esim. puiden juuret ovat tukkineet salaojaputket.
9. Suodatinkangas puuttuu, jolloin perusmaa ja salaojien täyttömaa sekoittuvat keskenään.
10. Salaojien tarkastuskaivot puuttuvat.
8 merkkiä, jotka voivat kertoa salaojaongelmista
- Kivijalan kalkkihärmä tai maalin lohkeilu.
- Vettä kellarissa. Vettä ei saa kertyä edes rossipohjan tuulettuviin ryömintätiloihin.
- Ummehtunut sisäilma, ”kellarin” haju.
- Kasvusto, tummentumat ja halkeamat sokkelissa.
- Vesilammikot ja kosteikot sokkelin vieressä.
- Muurahaiset sisätiloissa.
- Kukkapenkki talon seinustaa vasten on riski
- Ohjautuvatko sade- ja sulamisvedet oikein?
Tiesitkö?
Sadevesijärjestelmän lisäksi myös lumiesteet vaikuttavat huomattavasti perustusten kosteusrasitukseen. Kun lumet sulavat hallitusti katolla, kosteus ohjautuu sadevesijärjestelmään eikä rasita kodin alapohjarakenteita. Keskikokoisen omakotitalon katolta voi vuodessa valua ränneihin yli 100 000 litraa sade- ja sulamisvesiä. Jos tämä vesimäärä pääsee kiinteistön rakenteisiin, vaurioita syntyy väistämättä jossain vaiheessa. Vesivekiltä saat kokonaispalvelun yhdestä paikasta – salaojituksen, katot, sadevesijärjestelmät, lumiesteet ja muut kattotuotteet.
Eri ikäisten kiinteistöjen salaojituksen tyypilliset ongelmat
Rakennustavat ja -materiaalit ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa paljon. Alla listattuna muutamia eri aikakausille tyypillisiä riskialttiita salaojituksen rakenteita. Se, että kiinteistössä on jokin alla olevista ratkaisuista ei välttämättä tarkoita kosteusongelman olemassaoloa. Rakennetta kannattaa kuitenkin tarkkailla ja sen kunto selvittää vaurioiden ennaltaehkäisemiseksi. Lue koko juttu.
1940–1950-luku
– Salaojaputket yleensä puuttuvat. Jos ne on asennettu, ne ovat savitiilisiä putken pätkiä, joita maan eläminen on siirtänyt.
– Rakennuksen ympärillä on usein savea, hiekkaa tai muuta kosteutta sitovaa maa-ainesta.
– Perustukset valettiin usein ohuen hiekkakerroksen päälle ilman riittävää kapillaarikatkoa, mikä mahdollisti kosteuden nousun rakenteisiin.
1960-luku
– Puutteelliset maanpinnan kallistukset.
– Matala sokkelirakenne
– Sadevedet ja salaojavedet yhdistyvät samaan putkistoon, mikä lisää sokkelin kosteusrasitusta. Sadevesien ohjaus usein puutteellinen.
– Kellaritilojen maanvastaiset seinät eristettiin ja suojattiin kosteudelta usein sisäpuolelta > ulkopuolelta tuleva kosteus pääsi rakenteisiin, mikä aiheutti kosteusvaurioita ja heikensi rakenteiden kestävyyttä.
– Salaojat jätettiin usein tekemättä, mutta poikkeustapauksissa ne saatettiin tehdä betoni- tai tiiliputkista, ilman tarkastuskaivoja.
1970-luku
– Valesokkelirakenne, jossa puurungon alaosa sijoittuu lähelle maanpintaa tai sen alapuolelle. Puutteellinen salaojitus ja kosteudenhallinta johtivat usein puurakenteiden vaurioitumiseen.
– Salaojat tehtiin betoniputkista tai hauraista muoviputkista. Betonisten salaojien tarkastuskaivojen käyttö yleistyi. Salaojiin liittyvä ohjeistus oli epäselvää ja salaojat jätettiin usein tekemättä tai ne asennettiin perustusrakenteisiin nähden väärään korkoon.
– Täyttömaana käytetty hiekkaa, joka kerää kosteutta ja tukkii mahdolliset salaojaputket.
1980-luku
– Sadevedet ja salaojavedet yhdistyvät samaan putkistoon, mikä lisää sokkelin kosteusrasitusta. Sadevesien ohjaus usein puutteellinen.
– Valesokkelirakenteet edelleen yleisiä, ja niiden aiheuttamat kosteusongelmat jatkuivat, erityisesti jos salaojitus oli puutteellinen tai väärin toteutettu.
– Uusia rakennusmateriaaleja ja -menetelmiä, joiden pitkäaikaiskestävyys ja yhteensopivuus perinteisten rakenteiden kanssa eivät aina olleet tiedossa, mikä lisäsi kosteus- ja homeongelmien riskiä.
– Salaojat tehtiin muovisista yksikerroksisista peltosalaojaputkista. Putket asennettiin usein virheellisesti anturan alapinnan yläpuolelle. Tarkastuskaivojen kannet jäivät usein maan alle piiloon.
1990-luku
– Putket usein liian korkealla, eikä täyttöä ei tehty kapillaarisoralla.
– Patolevyä ei ole viety anturan alapintaan asti.
– Salaojat tehtiin yleensä edelleen muovisista yksikerroksisista peltosalaojaputkista. Putkien korko anturaan nähden oli edelleen usein väärä ja tarkastuskaivojen kannet peitettiin maan alle, mikäli niitä ylipäätään asennettiin.
2000-luku
– Matalaperusteisissa käytettiin edelleen usein hauraampia peltosalaojaputkia. Puutteet suunnittelussa, asennuksessa tai huollossa voivat edelleen johtaa kosteusongelmiin.
– Patolevyn yläreuna usein maan alla ilman suojaavaa listaa, jolloin maa-aines tukkii tuuletusraon.
– Sadevesiä ei aina johdettu tarpeeksi kauas kiinteistöstä.
Ota yhteys, takuulla vastataan
