Mikä on valesokkeli eli piilosokkeli?
Valesokkeli on perustustapa, jota suosittiin 1960-luvulta aina 1990-luvun puoleen väliin saakka. Valesokkelirakenteessa seinän puurakenteet jäävät usein jopa maanpinnan alapuolelle, mikä altistaa ne maaperän kosteudelle. Tällöin riski kosteus- ja homevaurioihin kasvaa, ja rakennustapa onkin luokiteltu riskirakenteeksi vuonna 2007.
Valesokkelilla tavoiteltiin lämpöteknisesti hyvää ratkaisua kodin alapohjarakenteisiin erityisesti omakoti- ja rivitaloissa. Rakenteen etu oli myös esteettömyys, sillä ulko-ovelle ei tarvittu portaita.
Onko valesokkeli aina huono rakenne?
Valesokkeli ei automaattisesti tarkoita kosteusvaurioita tai homeongelmia, vaan se voi olla myös täysin toimiva rakenne. Valesokkelirakenteisessa kiinteistössä tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että salaojitus, sadevesijärjestelmä ja pihamaan kaadot toimivat oikein. Siihen muodostuuko valesokkeli riskiksi, vaikuttavat mm. seuraavat tekijät.
Toimiiko salaojitus?
Toimiva salaojitus on tärkein tekijä kosteusvauroiden ehkäisemiseksi valesokkelitalossa. Salaojitukseen kuuluu salaojaputkien lisäksi kapillaarikatko, sokkelin kosteuseristys, suodatinkangas sekä routaeristys. Salaojituksen tekninen käyttöikä on 30–40 vuotta.
Lätäköt perustusten vierellä ovat merkki toimimattomista salaojista, samoin muutokset sokkelissa (kalkkihärmä, maalin hilseily, halkeamat).
Millainen on maaperä?
Nykymääräysten mukaisesti perustusten vierustaan ja alle tulee tehdä kapillaarikatko. Jos salaojasoran sijaan on käytetty hienojakoisempaa hiekkaa, savea tai muuta vettä pidättävää maa-ainesta, alapohjarakenteet pysyvät kosteana. Myös istutukset ja muu kasvillisuus perustusten vieressä sitovat kosteutta ja pitävät sokkelin kosteana.
Mihin sadevedet valuvat?
Toimivatko vesikourut ja syöksyt oikein? Jos vedet roiskuvat syöksyistä seinustoja vasten, se lisää kosteusvaurioiden riskiä huomattavasti. Sadevedet tulee johtaa pintakourulla vähintään kolmen metrin päähän rakennuksesta. Valesokkelitaloissa varminta on tehdä erillinen maanalainen putkisto sadevesille, koska se on maanpäällisiä pintakouruja tehokkaampi.
Sadevesiä ei saa johtaa salaojiin!
Vielä 70-luvulla on yleinen tapa johtaa sadevedet salaojiin, mikä itse asiassa muuttaa salaojajärjestelmän kastelujärjestelmäksi (ks. kuva). Tämän riskirakenteen voi todeta kurkkaamalla salaojien tarkastuskaivoon. Siellä ei saisi näkyä muuta kuin salaojaputkien päät. Sadevedet yhtyvät salaojiin vasta kauempana rakennuksesta perusvesikaivossa.
Pihamaan kaadot
Viettääkö pihamaa sokkelia kohden? Tällöin hulevedet pääsevät valumaan perustuksia vasten, mikä lisää huomattavasti kivijalan kosteusrasitusta. Maanpinnan tulisi viettää poispäin talosta vähintään kolmen metrin matkalla ja kaltevuuden tulisi olla vähintään 1:20 (eli 15 cm kolmen metrin matkalla).
Sulavatko lumikinokset seinustoille?
Asianmukaiset lumiesteet ovat tärkeä lenkki kiinteistön kosteudenhallinnassa. Jos lumet pääsevät putoamaan ja sulamaan seinustoja vasten, alapohjarakenteiden kosteusrasitus kasvaa huomattavasti. Lumiesteet tulisi asentaa kaikille lappeille sekä koko lappeen mittaisiksi.
Mistä valesokkelin tunnistaa?
- Valesokkelissa ulko-oven alareuna on selkeästi alempana kuin sokkelin yläreuna (ks. viereinen kuva)
- Talon lattia on lähellä maan pintaa tai jopa sen alapuolella.
- Ulkolaudoitus / tiiliverhous on usein hyvin lähellä maanpintaa tai jopa sen alapuolella.
- Talossa ei ole ulkoportaita, tai mahdollisesti vain yksi askelma sisätiloihin.
- Talon rakennepiirustuksista näkyy, että puurungon alaosa eli alajuoksut ja runkotolppien alaosat on piirretty maanpinnan tasalle tai alapuolelle.
Kannattaako valesokkeli korjata?
Jos valesokkeli on toiminut kiinteistössä moitteetta kymmenien vuosien ajan, toimivaa rakennetta on turhaa lähteä korjaamaan. Mutta jos rakenteen kunnosta ei ole tietoa ja varsinkin jos kiinteistössä on kosteusongelmiin viittaavia merkkejä, kannattaa tilata luotettava kuntotarkastus.
Tarkastus edellyttää rakenteiden avaamista useammasta kohtaa, pelkällä pintakosteusmittauksella ja pintapuolisella tarkastelulla rakenteen kuntoa ei voi todeta luotettavasti.
Jos rakenteista löytyy selkeitä kosteuden tekemiä vauriota, kannattaa valesokkeli korjata. Mutta sitä ennen tulee päivittää salaojitus sekä varmistaa, että sadevedet johdetaan pois seinustoilta. Jos ulkoinen kosteusrasitus jatkuu entisellään, uusittukin alapohjarakenne altistuu liialliselle kosteudelle ja ennen pitkää vaurioituu.
Miten valesokkeli korjataan?
Valesokkelirakenne korjataan ns. kengittämällä. Kengittäminen tarkoittaa, että valesokkelissa maanpinnan alapuolelta lähtevät puurakenteet pyritään saamaan 30 senttiä maanpinnan yläpuolelle. Työnkulku on seuraava:
- Talon seinät avataan sisältä käsin tarvittavaan korkeuteen.
- Poistetaan eristeet sekä yksi runkotolppa kerrallaan sahataan alaosan pilaantunut osa pois, myös alajuoksu poistetaan.
- Katkaistun runkotolpan tilalle laitetaan ensin laatan päälle kosteussulku, sitten metallikenkä, harkko tai valetaan koroke.
- Lopuksi seinärakenne ja laatan sekä sokkelin pinta puhdistetaan/desinfioidaan huolellisesti ja lisätään eristeet.
- Myös höyrynsulku tulee asentaa tiiviiksi.
Mitä valesokkelin korjaaminen maksaa?
Kengitys on vaativa urakka ja edellyttää rakennusteknistä tietämystä, joten se kannattaa antaa ammattilaisten tehtäväksi. Pelkän kengittämisen hinta on noin 300-500 €/m riippuen siitä, mitä menetelmää käytetään ja kuinka paljon vaurioita kosteus on saanut aikaiseksi.
Valesokkelirakenne ennen salaojaremonttia
Riskitekijät:
- Sadevedet valuvat syöksystä seinustalle.
- Liian hienojakoinen maa-aines perustusten vieressä siirtää ja sitoo kosteutta laattaa vasten.
- Salaojaputki on liian ylhäällä, se on yksikerroksinen ja halkaisijaltaan 70 mm. Hienojakoinen maa-aines on voinut tukkia putken.
- Maaperän kosteus pääsee nousemaan kapillaarisesti kosteussuojaamatonta laattaa vasten ja siitä edelleen muihin rakenteisiin.
Valesokkelirakenne Vesivek-salaojaremontin jälkeen
Ota yhteys, takuulla vastataan
