Noin kuvaillaan Kuikan kylän Sipilän tilaa julkaisussa ”Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt Keski-Suomessa”. Tilan päärakennus – nykyään nimeltään Hovila – on Lehikoisen perheen kotitalo Jyväskylässä.

Ari ja Leena Lehikoinen ostivat tilan Leenan Markus-enon perheeltä kymmenisen vuotta sitten. Pihapiiri huokui vanhaa maaseudun arvokkuutta. Seutu oli viihtyisä, ja tyttäretkin hurauttaisivat sieltä nopeasti kaupunkiin töihin ja opintoihin. Vanha hirsitalo tulisi kyllä vaatimaan paljon työtä.

– Mukavuuksia ei hirveästi ollut. Päätimme edetä kunnostustöissä tärkeysjärjestyksessä mutta ”hättäilemättä”. Stressihän siitä tulisi jos kaiken yrittäisi kerralla valmiiksi, kertoo Ari.

– Taloa oli lämmitetty sähkö/puuvaraajalla, mikä oli hiukan kallista ja työlästä. Ensin laitettiin maalämpö, seuraavana vuonna sadevesijärjestelmät. Sitten tuli katon vuoro. Olikin jo korkea aika: tiilikatto oli viimeksi uusittu joskus sodan jälkeen.

Hyvää kannattaa odottaa

Lehikoiset laittoivat kattoprojektista useita tarjouspyyntöjä menemään. Moni firma kävikin paikan päällä katsomassa ja tarjouksia jätettiin.

Ari on viikot töissä Kemissä Stora Enson tehtailla automaatioasentajana. Hän kyseli sielläkin olisiko työkavereilla vinkkejä hyvistä tekijöistä.

– Siellä oli pari kaveria joille Vesivek oli tehnyt katon. Olivat olleet kovin tyytyväisiä ja suosittelivat lämpimästi. Minäpä sitten soitin firmaan – mutta siitä tuli vesiperä. Vesivek ei toiminut Jyväskylän seudulla lainkaan! Harmin paikka. Kattohanke jäi sitten vähän taka-alalle.

Kului muutama kuukausi. Syyskuussa 2014 Arin puhelin soi. Langan päässä oli Anssi Huttunen Vesivekistä

– Anssi kysyi, oliko kattoremontti vielä ajankohtainen. Olihan se. Anssilla oli hyviä uutisia: Vesivek oli aloittanut kattoremonttitoiminnan Keski-Suomessa Jyväskylän alueella!

Tapaaminen sovittiin saman tien, ja Anssi körötteli paikalle. Ari harkitsi hetken kattotiilien uusimista, mutta lopulta päädyttiin peltiin.

– Ei kuitenkaan mitään tiilijäljitelmää, se olisi ollut talon hengen vastaista. Saumapelti oli paras ratkaisu: se näyttää hyvältä ja on tyyliltään ajaton. Mitään modernin näköistä ei arvokkaaseen hirsitaloon voinut ajatella. Sitä paitsi Vesivekin pelti on Museoviraston hyväksymää.

– Kaupat oli lopulta helppo tehdä: laatu oli kohdallaan, hinta oli kohdallaan, ja kokonaisuus vakuuttava. Luottamus syntyi heti, selittää Ari päätöksen taustoja.

Vilinää katolla

Miten itse remontti lähti käyntiin?
– Sovittuna päivänä lokakuussa tuli kuusi poikaa ja kalusto pihaan. Mielenkiinnolla seurasin miten homma etenee: porukkahan oli aika tuoretta ja osaksi ehkä kokematontakin. Kouluttaja oli toki mukana katsomassa että kaikki sujuu oikein.

– Talo on aika korkea, ja välillä melkein hirvitti kun äijät harppoivat katonharjalla kovaa vauhtia. Turvallisuudesta pitivät silti tarkkaan huolen koko ajan. Kolme päivää koko projektiin meni, kuten oli ennakoitu, vaikka notkahtanutta kattoa piti vähän oikaistakin ennen pellitystä.

– Kun remontti oli valmis, oli mukava huomata pojista huokuva ammattiylpeys: katselivat itsekin tosi tyytyväisinä mitä oli saatu aikaan. Sosiaalista ja fiksua porukkaa kaiken kaikkiaan, Ari kehuu.

Tekemistä riittää

Hovilassa on jo yhden talven yli elelty uuden katon alla. Millaisissa tunnelmissa?

– Todella tyytyväisissä. Kylän väki on käynyt ihailemassa uutta kattoa, taitaapa olla uusia tarjouksiakin vetämässä. Myös Leenan mielestä koko pihapiirin ilme on kohentunut.

– Katto on toiminut hyvin. Pojat sanoivat että se ei tule keräämään lumikuormaa, vaan lumet tulevat itsekseen alas ennen pitkää. Niinhän siinä kävikin.

– Työt täällä eivät silti lopu. Seuraavaksi aloitetaan ulkovuorauksen ja kuistin kunnostus. Perinteiden mukaan mennään: luvassa taitaa olla punamullankeittotalkoot ensi kesänä!