Soulin kesäolympialaisissa 1988 keihäskultaa viskannut Tapio Korjus toimii edelleen urheilun parissa. Kuortaneen urheiluopiston rehtorille ja valmennuskeskuksen johtajalle kotimainen osaaminen ja vastuullisuus ovat tärkeitä asioita myös urheilun ulkopuolella.

Korjus päätyi Kuortaneen urheiluopiston ja valmennuskeskuksen johtoon jo 1990-luvun alussa. Lisäksi hän on tehnyt järjestötyötä esimerkiksi Suomen Urheiluliitossa ja Olympiakomiteassa sekä ollut kiinteästi mukana useissa kehitysprojekteissa.

”Terveys ja hyvinvointi ovat yhteiskunnallisesti entistä tärkeämmässä roolissa”, Tapio toteaa. ”Urheilu- ja liikunta-ala kasvattavat jatkuvasti suosiotaan, joten kiirettä piisaa.”

Omakotiasumisen riemuja

Korjus tunnustaa olevansa vannoutunut omakotitaloasuja.

”Vietin lapsuuteni omakotitalossa, joten se on aina tuntunut kotoisalta”, hän kertoo. ”Opiskeluaikoina asuin myös kerros- ja rivitaloissa, mutta valmistumisen ja urheilu-uran jälkeen muutin työn perässä Lapualle ja aloimme etsiä tonttia.”

Sellainen löytyikin lopulta luonnonkauniilta paikalta Lapuanjoen varresta.

”Olimme onnekkaita ja saimme täydellisen rinnetontin jokirannasta”, kertoo Tapio. ”3300 neliön kaksitasopihassa omakotitaloasumisen riemut ovatkin tulleet tutuiksi. Nurmikkoa on leikattavaksi parituhatta neliötä, ja siihen pihatyöt, siivoukset ja muut päälle.”

″Luonto on lähellä, pihasta pääsee maastopyöräilemään ja marja- tai sienimetsään.″

Koti on kuitenkin rakas, ja kolmeen kerrokseen rakennetussa talossa asui parhaimmillaan Tapion lisäksi puoliso, kolme lasta ja kaksi koiraa.

”Nyt lapset ovat maailmalla, ja asustelemme kolmistaan vaimon ja koiran kanssa”, Tapio toteaa. ”Tilaa on paljon, ja olen alkanut pohtia, että olisi vastuullista asua hieman tiiviimmin. Oma piha sekä sijainti ovat kuitenkin pitäneet meidät täällä. Luonto on lähellä, pihasta pääsee maastopyöräilemään ja marja- tai sienimetsään. Ei tästä helppoa ole lähteä, mutta jossain vaiheessa sekin hetki koittaa.”

Askeleita vastuullisempaan suuntaan

Korjuksen 31-vuotiaassa kodissa kaikenlaiset remontit alkavat olla ajankohtaisia. Tapion mielestä jokainen uudistus on mahdollisuus ottaa askel kohti vastuullisempaa asumista.

”Vuosi sitten vaihdoimme öljylämmityksen maalämpöön”, Tapio kertoo. Kodin lisäksi energiatehokkuus, ilmastoasiat ja vastuullinen tulevaisuusajattelu ovat esillä myös työpaikalla. ”Kuortaneella tuotamme jo merkittävän osan energiasta aurinkosähköllä, ja sielläkin on siirrytty maalämpöön.”

Kestävät materiaalit, kotimainen valmistus sekä paikallinen palvelu olivat luonnollisesti tärkeitä asioita myös rännejä valittaessa.

”Ennen kuin pyysin tarjouksia, tein selvitystyötä ja päädyin lopulta kysymään ensimmäisenä Vesivekiltä”, Tapio muistelee. ”Vesivekin alumiinirännit erottuivat edukseen kestävyytensä ja kotimaisuutensa ansiosta. Olin tapellut vanhojen, puhki ruostuneiden rännien kanssa jo kaksi kesää. Vesivek antaa alumiinille 60 vuoden takuun, joten se oli iso asia. Olen saanut todistaa kantapään kautta, että kaikki materiaalit eivät kestä.”

Myös Vesivekin kotimainen design miellytti Korjusta välittömästi.

”Vesivekin ränneissä keskiössä on laadukas, kestävä ja kotimainen tuote. Se on järkevää ja vastuullista.”

Pohjalainen huipputiimi hoiti homman

Yhteydenottopyynnön jälkeen projekti eteni liukkaasti.

”Homma lähti rullaamaan heti seuraavana päivänä”, Tapio kertoo. ”He kävivät tutustumassa taloon ja tekivät tarvittavat mittaukset. Sitten siirryttiin tarjouksen tekoon.”

Kookas ja monimuotoinen kohde vaati keskimääräistä enemmän suunnittelua, mutta pöytään saatiin molempia osapuolia miellyttävä tarjousratkaisu.

”Kaikki suunniteltiin räätälöidysti etukäteen. Homma toimi hienosti ja päästiin sopimukseen”, Tapio kehuu. ”Sitten pihaan ilmestyikin melkoinen huipputiimi. Vesivekin paikalliset pojat Timo Rinta-Möykky ja Miika Hanhisalo hoitivat koko urakan päivässä. He ratkaisivat vaikeatkin kohdat hienosti, ja talo näyttää nyt todella hyvältä. Se oli mitalitason huippusuoritus, mutta toki tässä välissä täytyy hehkuttaa pohjalaisuutta. Tuskin tuo muilta olisi näin hyvin onnistunut”, Tapio naurahtaa lopuksi.