Saapuessamme valkoiseksi rapatun kivitalon pihamaalle vastaamme rientää rennon oloinen Keijo ”Keke” Leppänen. Huoliteltu puku rusetteineen on vaihtunut verkkareihin ja työhanskoihin, mutta leppoisasta hymystä ja miellyttävästä tv-äänestä ei voi erehtyä. Klassinen kysymys: Miltä nyt tuntuu?

– Erittäin hyvältä tuntuu ensimmäisten eläkepäivien jälkeen. Minuahan kohdeltiin Maikkarilla hyvin, en kokenut merkkiäkään ikärasismista. Päinvastoin arvostus oli ehkä nyt tapissaan. Eikös silloin olekin parasta lähteä bileistä pois, kun on ilo ylimmillään, naurahtaa Keijo.

Keijo vakavoituu ja toteaa ikääntymisestä olevan erilaisiakin kokemuksia, varsinkin naisilla. Itse hän kokee parantaneensa suoritustaan aikaa myöten. Nuorempana oli kyllä freesi, mutta jännitys ja arkuus vaikutti työntekoon. Uutisankkurin työn iso etu on, että se mahdollistaa pitkän ja kehittyvän uran.

Uutisankkuri-Keijo

Keijo meni suoraan lukion penkiltä Ilkka-Pohjalaiseen ja työskenteli siellä 10 vuotta, kunnes hyppäsi vuonna -89 Uuteen Suomeen. Lehden kaaduttua laman kurimuksessa Keijo päätyi Maikkarille kesätoimittajaksi. Hän oli muutaman vuoden reportterina kotimaan toimituksessa ja teki satunnaisia uutisankkurin hommia, kunnes Kaj Lindenin jäädessä eläkkeelle Keijo valittiin hänen seuraajakseen.

– Ensimmäiset lähetykset olivat juhannusviikolla -94. Kun niitä ankkurointeja katsoo jälkikäteen, niin enpä olisi itse sitä kaveria kyllä palkannut. Ehkä kokemattomuuteni koettiin kuitenkin pienemmäksi haitaksi, olihan minulla journalistin tausta ja ilmeisesti hyvä radio- ja telkkariääni. Pasi Salmikallio, senaikainen toimituspäällikkö sanoi lisäksi hieman vitsaillen, että olin oikean ikäinen ja minulla oli hyviä vaatteita, hymähtää Keijo.

Niin ne vaatteet…Keijohan on tunnettu tyylikkäästä pukeutumisestaan ja tavaramerkiksi muodostuneesta rusetista. Kuka on tyylin takana, vai valitseeko hän itse asukokonaisuutensa?

– Tunnustan olevani ihan vakosamettihousumies, vaatetusasioissa olen nauranut olevani kolmen naisen loukussa. Vaatekaupassa Hanna-vaimo ja myyjä sanovat painavan mielipiteensä. Kolmas ja ratkaisevin naisääni oli se kulloinenkin naisankkuri, jonka kanssa olin lähetyksessä. Maija Lehmusvirta kantoi päävastuun pukeutumisestani yhteisinä työpäivinämme, ja välipäivinä yritin vain muistella Maijan ohjeita, Keijo myöntää.

Moni kuvittelee, että uutisankkurien tehtävä on vain lukea muiden kirjoittamaa uutissisältöä, mutta heillä on myös toimituksellinen vastuunsa. Se lisääntyi Keijon mukaan koko hänen uransa ajan. Uutisvirta on loputon, ja siitä tulee tiukassa aikataulupaineessa löytää oleellinen sisältö ja tiivistää se helposti ymmärrettävään muotoon.

– Jos ei ymmärrä yhteiskunnan valtavirtoja eikä hahmota isoa kuvaa, niin siitä hommasta ei selviä. Lisäksi tulee omata kirjoittamisen taito ja kyetä vielä tyhjäämään pää ennen lähetyksen alkamista. Jos on nuori, kokematon kaveri, niin siinähän iskee paniikki, sanoo Keijo.

– Mutta yksinkertaistettuna makkaratehtaassa tehdään makkaraa, kourutehtaassa kouruja ja uutistehtaalla tehdään uutisia. Ja uutisankkurina kokemuksesta on apua – silloin ei ärhäkkäkään poliitikko uskalla tulla uutisiin julistamaan pelkkää omaa agendaansa. Ei me toimittajat ilkeitä olla, mutta meidän tehtävä on vain kysyä kysymyksiä, jotka eivät aina ole niitä kaikkein kivoimpia, Keijo jatkaa.

Vuosien aikana Keijo on kokenut poliitikkojen toimintatavan muuttuneen miellyttävämmäksi mediaa kohtaan. Asenne on reilumpi kuin uran alkuaikoina, vanhan liiton poliitikkojen aikaan. Toisaalta Keijo jää miettimään, onko kyseessä kuitenkin taas sukupolvikysymys. Aikaisemmin poliitikot eivät ehkä olleetkaan absoluuttisesti tiukempia mediaa kohtaan, vaan eivät vain kunnioittaneet nuorta toimittajaa. Kohtaamistaan haastateltavista Keijo nostaa Sauli Niinistön ylitse muiden, sekä persoonana että poliitikkona.

Kirjailija-Keijo

Harva tietää, että Keijon kynästä on syntynyt myös kaikkiaan yhdeksän kirjaa. Kirjoittaminen on toiminut eräänlaisena asiatekstin vastavoimana, sillä uutisankkurina ei luonnollisesti voinut käyttää kovin luovaa ja hersyvää kieltä. Ensimmäinen kirja Kurja hurskaus sai alkunsa, kun eräs kustantaja bongasi Keijon kirjoittamat kolumnit ja kokosi ne kirjan muotoon. Ensiteoksen jälkeen muutkin kustantajat alkoivat ottaa yhteyttä, ja vuonna 2002 Keijo julkaisi paljon huomiota saaneen ja viisi painosta myyneen Isyystesti-kirjan.

Keijon kynästä on lähtöisin myös Mika Häkkisen elämäkerta. Keijo tutustui Seinäjoella asuessaan Aki Hintsaan, joka oli aikanaan Mikan lääkäri. Mika oli joskus Akilta kysellyt elämäkertojen kirjoittamisesta, jolloin tämä oli suositellut Keijoa. Häkkisen lisäksi myös Tero Pitkämäen ja nuoren jääkiekkoilijan, Eeli Tolvasen tarinat on ikuistettu Keijon toimesta.

Nykyisen Espoon kodin rakentamisurakan kokemuksista syntyi kirja Kotitehtävä. Rakentajan ilot ja murheet. Keijo sanoo projektin olleen kaikkinensa iloinen kokemus, vaikkakin rakennuttamiseen liittyvien työtehtävien monimuotoisuus oli yllätys. Moni on kirjan luettuaan sanonut, että se vie kyllä halut rakentamiseen. Keijo kertoo olleensa rakennusprojektissa mukana kaiken aikaa apumiehenä, vaikkei ”itse vastuullisesti tehnyt mitään”. Hän haki tavaraa rautakaupasta, grillasi timpureille ruokaa ja piti henkeä yllä.

Remonttireiska-Keijo

Kirjan kirjoittamisen jälkeen Keijo sai suosiota puhujana ja kokemusasiantuntijana talon rakennuttamisesta. Hän kävi muun muassa Nordeassa esittämässä 15 tärkeintä oppia rakennuttajan näkökulmasta, asiaankuuluvat työhaalarit päällään. Yksi tärkeimmistä vinkeistä oli realistinen rahoitus. Eli älä kuvittele säästäväsi lähettämällä timpurit kotiin viikonloppuisin ja pyytämällä talkooavuksi lentisporukan kavereita. Kun kirvesmiehet tulevat takaisin, he joutuvat joko hyväksymään huonosti tehdyn työn tai purkamaan sen.

– Toinen tärkeä oppi on selkeä työnjako rakennuttajien, eli meidän tapauksessa Hannan ja minun kesken. Jos yksi puhuu yhtä ja toinen toista, ei työstä tule mitään. Minä leikkisästi sanoin, että harmaa alue eli seinäharkot erottaa Hannan ja minun vastuualueen. Seinäharkoista sisäänpäin oleva alue oli vaimon valtakuntaa, ja minun vastuualue alkoi harkoista ulospäin, kuvaa Keijo pariskunnan työnjakoa.

Keijo on itse syntynyt Virroilla ja vietti lapsuutensa maaseudulla, yhdessä kylän vanhimmista taloista. Isä oli timpuri ja patisti pojat auttamaan milloin valukökkään eli sementinvaluun, milloin vanhoja nauloja irrottamaan ja oikomaan. Eli Keijo on saanut lapsuudestaan työntekemisen mallin eikä pelkää vetää haalareita päälle.
– Mutta en minä mikään nikkaroija ole. Tuossa naapurissa on eläkkeellä oleva Topi, jota pyydän avuksi remppahommissa. Voin kyllä vetää vispilällä sementtiä ja tykkään olla apumiehenä, mutta tarvitsen tuekseni aina sen Topin.

Kun tontin alkuperäinen, sittemmin remontoitu rakennus tarvitsi uusia rännejä, ei soitettu Topille vaan Vesivekille. Keijo pyysi tarjoukset muutamalta muultakin toimittajalta, mutta törmäsi harmittavaan ilmiöön. Pienet yritykset olivat innolla antamassa tarjousta, jotka paperilla näyttivätkin hyvältä. Mutta kun toteutuksen aika tuli, ei yhteyttä tekijään enää saanut.

– Koin toisenkin vastaavan tapauksen, kun olisin halunnut uusia oven karmit. Luvataan lähettää asiantuntija paikalle, mutta jätetään tulematta eikä vastata enää yhteydenottoihinkaan. Pidän huolestuttavana, jos tällainen toimintatapa yleistyy. En tiedä, onko tässäkin kyseessä jonkinlainen sukupolvikysymys, toimivatko nuoremmat yrittäjät eri tavalla kuin ennen oli tapana, Keijo harmittelee.

Vesivekin toimintaa Keijo kehuu ammattimaiseksi alusta saakka. Vesivekin miehet kävivät kohteessa kaksikin kertaa mittailemassa ja sopimassa mm. korjattavista otsalaudoista.

Keijo muistuttaa toimivan yhteistyön olevan aina vastavuoroista. Hän kertoo omaavansa luottotekijät kodin remppahommiin, oli kyse sitten timpuroinnista tai sähkö- ja putkihommista.

– Minä kohtelen työmiehiä reilusti, lähes sankareina. Siksi tiedän, että soittaessani he lähtevät hommiin kuin telkkä pöntöstä, nauraa Keijo.

Perheenisä-Keijo

Keijo arvostaa omakotiasumisen vapautta ja mukavuutta varsinkin lapsiperheelle, mutta myöntää, ettei se ole halpaa. Omakotitalossa toki välttyy yhtiövastikkeilta ja remonteista saa päättää itse, mutta jos niitä ei hoida ajoissa, syntyy korjausvelkaa. Viime kesänä Leppäset esimerkiksi rappauttivat talon julkisivun ensimmäistä kertaa, mikä oli iso investointi.

Kotitaloustöissä Keijo tunnustaa nöyrästi perheessä vallitsevan hyvin perinteisen työnjaon.

– Nykyaikana on vähän noloakin sanoa niin, mutta koti on Hannan valtakuntaa. Olen puolustellut tätä hieman heikkotehoista koti-isyyttäni omasta lapsuudestani saadulla mallilla. Samoin Hannan perhepiirissä oli kolmen sukupolven verran sellaisia duracell-naisia, että siihen olisi ollut turha mennä miehen väliin säätämään, toteaa Keijo.

Kysyttäessä tulevien eläkepäivien suunnitelmista Keijo kertoo jatkavansa löyhästi median liepeillä. Hänellä on yritys, jonka puitteissa voi ottaa vastaan motivoivia ja kiinnostavia työjuttuja. Asumiskuvioissa on suunnitelmissa odotella pariskunnan kolmen pojan aloilleen asettumista ja ehkä sitten laittaa Espoon nykyinen koti myyntiin ja etsiä hieman pienempää asuntoa.

– Mutta annetaan nyt pölyn ensin laskeutua, Keijo naurahtaa leppoisasti.