Säkylän Huovinrinne on merkittävä paikka Suomen kansainväliselle kriisinhallinnalle. Siellä sijaitsee Porin prikaati, jossa koulutetaan suomalaiset rauhanturvaajat. Varuskunta on läpikotaisin tuttu Teemu Nukille, joka toimi siellä everstiluutnanttina, nyt jo evp., ja hänen vaimolleen Tuirelle, joka oli siivoojana samassa paikassa.

Kilometrin päässä varuskunnan portilta Porissa aukeaa viihtyisä omakotialue, jonka talot ovat enimmäkseen 1980-luvun alkupuolen yksikerroksista tyyliä. Sellaisessa asustavat myös Nukit.

35 vuotta vanhan talon suoralla, kaksilappeisella katolla oli vielä alkuperäiset pellit, kun varhaista kevättä enteilevä aurinko helmikuussa 2015 alkoi mukavasti lämmittää.

– Lumet alkoivat sulaa nopeasti niin pihassa kuin katollakin. Yhtenä päivänä sitten huomattiin että liesituulettimen ulosmenon kohdalta tiputteli vettä. Syy siihen löytyi nopeasti: jäät olivat painaneet kattopellin rikki savupiipun juuresta, ja lumi oli alkanut sulaa sisään, kertoo Teemu.

Vuoto oli onneksi pieni, ja akuutiksi ensiavuksi riitti välikatolle kiikutettu ämpäri. Remonttia oli joka tapauksessa ruvettava järjestämään saman tien.

Sattuma puuttuu peliin

– Vaimo oli ostosreissulla, ja kaupan pihassa sattui olemaan Vesivekin auto. Mainosteipeistä kävi ilmi että nuo tekevät nimenomaan kattoja. Yhteydenottokin oli helppoa, kun puhelinnumero löytyi suoraan auton kyljestä!

Puhelinnumero kuului kattoasiantuntija Erko Matikaiselle. Muutaman päivän päästä Erko tuli paikan päälle.

– Samoihin aikoihin saatiin pyytämättä kolme muutakin tarjousta. Mutta kun Erko tuli, analysoi tilanteen ja kertoi tarkkaan mitä tultaisiin tekemään, ei ollut tarpeen miettiä enempää. Olimme todella vakuuttuneita hänen esiintymisestään ja palveluasenteestaan.

– Jotkut fundeeraavat loputtomasti, pyytelevät tarjouksia ympäriinsä kunnes onkin jo myöhäistä. Me olemme Tuiren kanssa sellaisia että uskallamme tehdä päätöksiä heti. Lyötiin kättä päälle saman tien.

Jännitystä sääennusteesta

Maaliskuun alussa kattoremontti lähti käyntiin. Nukit aprikoivat mahtaako lupaus kahden päivän valmistusajasta pitää: Vesivekin poikia tulikin vain aluksi vain kaksi kun kolmas oli harmillisesti sairastunut.

Huoli osoittautui turhaksi:
– Vanha katto oli irrotettuna maassa jo kahden ja puolen tunnin työn jälkeen. Nosturi hilasi uutta tilalle ja pojat vetelivät reipasta puolijuoksua katolla. Illaksi oli luvattu räntää; jännitettiin saadaanko uusi katto paikalleen ennen sitä. Aluskate tuli viime hetkellä valmiiksi, ja miehet ruuvasivat viimeiset pellit kiinni sateen jo alettua. Kymmenen tunnin työpäivä ilman ruokataukoa!

Kupponen kahvia ja taas menoksi

Pääsivät pojat välillä sentään Tuiren keittämille kahveille. Isäntäväki ehti hiukan heitä jututtaakin:
”Kuinka te jaksatte painaa tuollaista vauhtia?”
”Siihen tottuu!” kuului vastaus.
”Eikö tuohon hommaan kyllästy?”
”No ei, kun maisema on joka päivä erilainen. Ei pääse tylsistymään saman sorvin ääressä.”
”Onko teillä kaikki asentajat yhtä nuoria?”
”On porukassa vanhempiakin. Jopa pari kolmekymppistä!” sanailivat veijarit.

Päivän päättyessä piha oli siisti, rikkaakaan ei jätetty lojumaan. Seuraavana päivänä tuli peltiseppä laittamaan piipun pellitykset, harjapellin ja muut viimeistelyt. Nukit saivat kaksi kärpästä yhdellä iskulla:

– Oltiin jo aiemmin suunniteltu päätylaudoituksen uusimista. Saimme sovittua sen paikallisen puutyöfirman kanssa samalle ajalle. Töiden yhteensovittelu onnistui hyvin: Vesivekin pojat tekivät katon ensin ja jättivät päätylaudan suojapellit vielä odottamaan. Puufirman miehet asensivat ne sitten oman työnsä jälkeen paikalleen.

Sana leviää

Remontti Satakunnassa oli hoidettu aikataulussa valmiiksi, ja Nukit lähtivät rauhaisin mielin Lapin hangille hiihtämään. Kotiin palatessa postilaatikossa odotti vielä pikku ”lahja” eli Vesivekin vihjepalkkio. Tuire oli nimittäin kehunut naapureillekin onnistunutta remonttia – ja niinpä lähiympäristössä tehtiin seuraavina viikkoina pari kattoa lisää.

Teemu summaa kokemukset:

– Erko tuli vielä jälkipalaveriin tarkistamaan ollaanko tyytyväisiä. Tottahan me olimme. Erkon olemuksesta oli alun alkaen helppo pitää: ei myynyt väkisin eikä ollut liian kiireinen. Se ei oikein vakuuta, jos myyjällä on kauhea hoppu seuraavaan paikkaan heti kun nimi on saatu paperiin.

– Asentajat tekivät yhtä lailla vaikutuksen antaumuksellaan ja tiimihengellään. Oman maakunnan poikiin oli helppo luottaa!