Ja samoilta jalansijoilta Anssi Kukkonen lähti viemään vaimoaan Irma Puttosta synnyttämään. Kreetta-tytär on siis katon ikäinen, 8-vuotias. Kosmo-poika on jo parisen vuotta vanhempi.
Kosmo lienee myös osasyyllinen siihen, että kaupunkilaiset Tampereelta lähtivät, ”kauas maalle”. Irma Puttonen tosin kuvailee kyläänsä Pirkanmaalla ihan toisin: ”Täällä on teollisuutta, mm. Pohjoismaiden suurin lipputehdas, täällä on oikeata maaseutua, ja tämä city vielä tässä – kaksi pankkia, kaksi kauppaa, koulut ja muut.”
Ja kun Anssi löysi työpaikan Sydän-Hämeen lehdestä, ei enää tarvitse ajaa töihin Tampereelle. Vaimo tosin siellä käy, tuoreille taiteen maistereille ei niin laajaa kysyntää – vielä? – Pälkäneen Aitoosta löydy. ”Helpommin täältä tulee lähdetyksi konsertteihin ja tapahtumiin pääkaupunkiseudulle kuin Tampereelta”, Anssi kertoo.
Vireää toimintaa riittää jo kylälläkin: Aitoon VPK:n järjestämää säpinää, salibandykerhoa, pitkänmatkanjuoksijoita (joista 18 muuten osallistui Firenzen maratonille) jne. Jollei muuten ole, järjestetään itse. Anssi Kukkonen vetää perustamaansa Aitoon Pallokerhoa, 7-11-vuotiaiden jalkapalloryhmää.
Perheen talo on vuodelta 1939. Jo ostovaiheessa tiedettiin kuntokartoituksen perusteella, että kattoremontti on tehtävä. Kun muut tarjoukset olivat suullisia arvioita ”suunnilleen niin kauan se kestää, suunnilleen sen verran maksaa”, valituksi tuli alun perin Keltaisilta sivuilta löytynyt Vesivek.
”Jämptiys vakuutti”, toteaa Irma, ja Anssi lisää, ”tuollainen yritys personoituu, kyllä Kimmon (Riihimäki) persoona teki vaikutuksen”. Itse remonttia pariskunta pitää hämmästyttävänä suorituksena: kolme miestä, kolme päivää. ”Nehän oli aivan mahtavia. Työmoraalia täytyy ihailla”, Irma kehuu, ”8-10 tuntia päivässä, eikä mitään istuskelutaukoja. Ja kaiken lisäksi tosi ystävällistä porukkaa.”
Tiukkaa kritiikkiä Vesivekille
Kun ulkoverhouksen uusinta tuli ajankohtaiseksi, Vesivekiltä otettiin tietysti tarjous. ”Yhtään ei antanut Kimmo tarjouksesta alennusta”, Anssi naurahtaa. Vaimo lisää, että hinta oli erittäin kilpailukykyinen.
”Asumisen kannalta oli ihanaa, että ei ollut sitä remontin keskellä elämistä”, Irma kiittää, ”kun purettiin, pantiin saman tien kasaan, ei jäänyt sellaisia röykkiöitä mihinkään.”
Erityisesti perheessä muistetaan sitä kertaa, kun remontin aikana tultiin perjantaina töistä kotiin ja kaikki purkujäte oli poissa ja lisäksi piha haravoitu. Se tuntui todella hyvältä, ekstralta.
Entä sitten se kritiikki, kun ei muka kummallakaan kerralla mitään jäänyt sanottavaa? ”Yhden tai kaksi kattoruuvia löysin hiekkaan hautautuneena”, pinnistää Irma ja nauraa. ”No, on niissä se huono puoli, etteivät ne tee sisäremonttia – tässä olisi keittiön uudistamisen paikka”, yrittää Anssi.