Helmikuun lopulla 2015 Airi Häkälä hätkähti kotonaan Oulun Välivainiossa. Eteisen kattoon oli ilmestynyt ruskea läiskä. Ei kai se nyt vain sitä hometta…? Hometalossa menee terveys ja rahat! Nyt olisi tehtävä jotain.

Yksi asia oli selvä: kotitalostaan Airi ei hevillä lähtisi minnekään. Välivainio on rauhaisaa seutua, naapurit mukavia. Täältä ei monikaan muualle muuta niin kauan kuin jalka suinkin nousee. Ainoat harmin aiheet olivat siivekkäitä:

– Harakat ja varikset olivat päässeet jostakin raosta pesimään välikatolle. Sen arvaa mitä siitä seuraa: seinät olivat jatkuvasti vaaleiden tahrojen kirjomat, ja ikkunanpesu oli käytännössä turhaa: seuraavana päivänä lasit olisivat taas törkyiset. Jospa ne hyväkkäät ovatkin nokkineet huopakaton puhki, Airi pohti.

Oven takana oli jo siihen mennessä kolkutellut kaikenlaisia kattoremontin kauppaajia. Vesivekin heppukin oli käynyt edelliskesänä, mutta tuolloin Airi oli vielä antanut pakit – ei ollut akuuttia tarvetta. Airi muisti Lahdessa asuvan tyttären kehuneen Vesivekin työnjälkeä. Esite oli vielä tallella. Siinä oli puhelinnumero. Airi soitti ja kertoi mistä kenkä puristaa.

Päivä paistoi – katon läpi

Pari päivää myöhemmin Tuomas Honkanen Vesivekistä soitti ovikelloa.

– Tuomas ehdotti että otetaanpa tahran kohdalta vähän lautaa irti, katsotaan mitä sieltä löytyy. Ja reikähän sieltä löytyi: päivä paistoi sammaloituneen huovan läpi sisään. Se oli toisaalta huojentava tieto: talo ei ollut homeessa. Mutta katto olisi uusittava.
Nimet pantiin paperiin. Tuomas kiipesi katolle ja viritti sinne saman tien pressun suojaksi: eihän Airia voisi jättää vuotavan katon armoille enää päiväksikään.

Kaksi päivää myöhemmin Airin ovikello soi taas. Vesivekin neljä aamuvirkkua poikaa olivat saapuneet. Homma lähti käyntiin, ja Airi hämmästeli poikien työtahtia.

– Puoleen päivään mennessä katon 96 neliöltä oli huopa purettu, aluskate laitettu, laudoitus uusittu ja pellitetty. Iltapäivällä tuli toinen neljän kaverin porukka asentamaan vesikourut, tikkaat, lumiesteet ja paloportaat. Ennen pimeän tuloa kaikki oli valmiina ja piha tip top kunnossa. Samana päivänä!

Samalla vaivalla vähän ekstraa

Airin mieltä lämmitti poikien luotettavan ja asiantuntevan osaamisen lisäksi erityisesti heidän palveluasenteensa.

– Kysyin, voisivatko he viritellä jonkinlaisen esteen räystään alle siihen rakoon, josta linnut olivat päässeet sisään. No, pojat naputtelivat saman tien siihen laudan – ja sen koommin siivekkäitä ei ole näkynyt. Naulasivatpa he vielä autotallin repsottavan kattohuovankin paikoilleen. Kaupan päälle jäi vanhoista rakenteista vähän polttopuutakin takkaan ja saunanpesään laitettavaksi. Koko touhusta jäi kyllä todella hyvä mieli.

Naapuruston piristysruiske

Mitenkäs nyt remontin jälkeen on elely talossa sujunut?

– Mainiosti. Linnut eivät ole enää paikkoja sotkemassa. Uusi komea katto on kyllä lähikulmilla huomattu ja sitä on tultu ihailemaan. Kun muiden katot ovat enimmäkseen tummaa peltiä, tämän minun punainen on täällä oikea piristysruiske, Airi nauraa.