Lämmin ilma nousee ylöspäin, ja siksi jopa 20 % kodin lämmöstä saattaa karata huonosti eristetyn yläpohjan kautta.

Riittävä yläpohjan eristys

1. estää lämpöhävikkiä
2. suojaa kuumenemiselta kesäisin
3. parantaa talon äänieristystä.

Myös yläpohjan riittävästä tuulettumisesta on tärkeää huolehtia, jotta vintille tiivistyvä kosteus ei jää muhimaan ja vaurioittamaan rakenteita.

Yläpohjan rakenne

Yläpohja on vesikaton alla olevaa rakenne, joka muodostuu kantavasta rakenteesta, ilmansulusta ja/tai höyrynsulusta, lämmöneristyksestä, aluskatteesta sekä toimivasta tuuletuksesta.

Ilmansulku ja höyrynsulku

Ilmansulku tarkoittaa ainekerrosta, jonka pääasiallinen tehtävä on estää haitallinen ilmanvirtaus rakenteen läpi.

Höyrynsulku estää haitallisen vesihöyryn pääsyn rakenteeseen. Yleensä höyrynsulku toimii rakenteessa myös ilmansulkuna.

Aluskate kerää ja ohjaa kosteutta

Laadukas ja oikein asennettu aluskate kerää sekä ylhäältä mahdollisesti tulevat vuodot ja alhaalta nousevan kosteuden ja ohjaa sen hallitusti ulkoilmaan.

Aluskatteella on siis merkittävä rooli toimivassa kattorakenteessa. Ilman tulee kiertää sekä aluskatteen alla että päällä, jotta kosteus pääsee haihtumaan.

Vesivek käyttää remonteissaan aina vähintään tätä ns. tuplatuuletusrakennetta, joskus vaaditaan kolmois- tai jopa neloistuuletusrakenne, jotta ilmankierto olisi riittävä.

Tiilikatoilla aluskatteella on erityisen tärkeä tehtävä – aluskatteen kunto, materiaali ja tiiveys vaikuttaa olennaisesti tiilikatteen vedenpitävyyteen.

Vesivek käyttää kattoremonteissa aina vähintään tuplatuuletusrakennetta, jotta ilma kiertää riittävästi sekä aluskatteen alla että päällä.

Määräykset yläpohjan eristyksestä

Määräykset ja suositukset yläpohjan eristämisestä ovat tiukentuneet ajan kanssa:

• Nykyisten määräysten mukaan yläpohjan eristyksen paksuuden tulee olla 400–500 mm.
• Ennen vuotta 1985 rakennetuissa taloissa suositeltu eristeen määrä on ollut 280 mm.
• Ennen vuotta 1976 suositeltu paksuus oli vain 200 mm.

Yläpohjan lisäeristys pienentää lämmityskuluja

Yläpohjan lisäeristys on melko helppo tapa lisätä vanhemman asuintalon energiatehokkuutta ja pienentää lämmityskuluja.

Usein vanhat eristeet ovat myös painuneet ja mahdollisesti vettyneetkin, jolloin niiden eristyskyky on heikentynyt.

Mineraalivilla tuli markkinoille 60-luvun lopulla. Sitä ennen eristykseen käytettiin mm. sahanpurua, kutterinlastua ja turvetta.

Varmista aina katon riittävä tuulettuvuus

Kun yläpohja tuulettuu hyvin, ylimääräinen kosteus ja lämpö siirtyy eristeistä sekä muista rakenteista ulkoilmaan. Tällöin esimerkiksi peltikatteeseen kondensoitunut vesi pääsee haihtumaan.

Kondenssivettä muodostuu, kun yläpohjassa oleva lämmin, kostea ilma törmää kylmään pintaan, esimerkiksi peltikatteeseen. Jäähtyessään ilma luovuttaa kosteuden, joka tiivistyy pisaroiksi katteen alapintaan.

Mitä jyrkempi katto (1:10 tai jyrkempi), sitä paremmin toimii painovoimainen tuuletus, jossa ilma tulee sisään räystäiltä ja poistuu harjalta. Vesivekillä pyrimme toteuttamaan kaikissa kohteissa tästä syystä räystään avaukset ja harjalle harjatuuletuksen, tarvittaessa käytetään alipainetuulettimia.

Päätytuuletusaukot asennetaan rakennuksen molempiin päihin, jolloin ilmavirtaus voi liikkua esteettömästi läpi yläpohjan. Kaikki tuuletusventtiilit ja -aukot tulee toteuttaa siten, että ne estävät vettä, lunta ja roskia pääsemästä rakenteisiin, mutta sallivat vapaan ilmanvirtauksen.

Jos katon lape on pidempi kuin 10 m tai tuuletustiessä on ilmavirtausta haittaavia esteitä (kattoikkunat, katon korkoerot yms.), tulee riittävä tuuletus varmistaa esimerkiksi alipainetuulettimilla. Kattoon ei saa jäädä tuulettumattomia alueita.

Suojaa eristeet tuulelta

Räystään lähelle asennettavat tuuliohjaimet tai tuulensuojalevyt pitävät huolen siitä, että eristeet pysyvät paikallaan tukkimatta ilmanvirtausta.

Tuulenohjaimen ja aluskatteen välisen ilmavälin olisi hyvä olla vähintään 100 mm.

Miten yläpohjan lisäeristys toteutetaan?

Yläpohjan lisäeristyksessä kannattaa huomioida seuraavat seikat:

1. Tarkista, missä kunnossa vanhat eristeet ovat. Kostea eriste tulee aina poistaa uuden alta. Jos vanha eriste on kunnossa, mittaa sen paksuus. Näin saat selville tarvittavan lisäeristeen paksuuden.

2. Varmista höyrynsulun kunto sisäkaton ja eristeiden välissä. Jos muovi on rikki, se pitää korjata tai vaihtaa uuteen. Muista kuitenkin, että jos esimerkiksi rintamamiestalon tuuletus on toiminut täysin painovoimaisesti, ei vanhoihin rakenteisiin saa lisätä hengittämättömiä rakenteita. Rakenteiden hengittävyyden tulee aina kasvaa höyrynsulusta ulospäin. Muutoin kosteus tiivistyy vääriin paikkoihin. Pääsääntö on, että mineraalivillan kanssa käytetään höyrynsulkumuovia, mutta selluvillan/kuitueristeiden kanssa ilmansulkua.

3. Valitse oikea eristemateriaali. Selluvilla on hengittävä eristemateriaali, kun taas mineraalivillalla tätä kosteuden käsittelykykyä ei ole. Tästä syystä selluvillaa voidaan asentaa mineraalivillan päälle, mutta mineraalivillaa ei saa asentaa selluvillan tai muiden hengittävien materiaalien päälle (puru,kutteri). Eristäminen toteutetaan levyvillalla, villamatoilla tai puhallusvillalla. Kantavien rakenteiden tyyppi vaikuttaa totutukseen; jos yläpohja on täynnä erisuuntaisia rakenteita, jotka haittaavat villalevyjen asentamista, puhallusvilla on hyvä vaihtoehto. Pienet höytäleet leviävät joka puolelle ja ympäröivät rakenteet tiiviisti. Muista, että puhallusvilla painuu 10–15 prosenttia. Jos lisäeristyksen tarve on suuri, on suositeltavaa puhaltaa kahdessa eri erässä. Villan painuminen voi aiheuttaa vinosauvojen alapuolelle kylmäsiltoja.

4. Muista huolehtia, ettet tuki eristeillä räystäillä olevia tuuletusrakoja. Jos räystäillä ei ole tuuliohjaimia, asenna ne ennen puhallusvillan lisäämistä. Eristettä ei myöskään koskaan saa lisätä niin paksua kerrosta, että riittävä tuuletus estyy.

5. Varmista ilmanvaihtoputkien lämmöneristys, ettei kosteus tiivisty putkien pintaan ja kastele eristeitä. Ilmanvaihtokanavat tulee lämmöneristää, vaikka ne jäisivätkin puhallusvillan sisään. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että puhallusvillan sisässä oleva ilmanvaihtokanava tulee eristää 50 mm lämmöneristeellä ja ulkopuolella oleva 100 mm eristeellä. Lisäksi liesituulettimen poistoputki pitää olla eristetty palovillalla.

Mistä tietää, että eristyksessä tai tuuletuksessa on puutteita?

Jos lämpö karkaa yläpohjan kautta, se sulattaa talvisin lunta katolla ja muodostaa räystäille jäätä. Eli talvella katolla näkyvät sulat kohdat katolla sekä jääpuikot räystäillä viittaavat lämpövuotoihin.

Luonnollisesti myös suuret lämmityskustannukset sekä vedon tunne sisätiloissa ovat merkki siitä, että eristystä olisi lisättävä ja tarkistettava höyrynsulku.

Talon ilmanvaihdon yli- tai alipaineella on myös suuri merkitys talon rakenteiden kuormitukseen sekä lämpövuotoihin. Känny näissä tapauksissa osaavan ilmanvaihdon asiantuntijan puoleen.

Yläpohjaan kannattaa kiivetä säännöllisesti tarkkailemaan katon kuntoa. Huonot eristeet voi todeta silmämääräisestikin. Yläpohjassa oleva tunkkainen ja kostea haju taas viittaa riittämättömään ilmankiertoon, samoin kosteusjäljet sekä värimuutokset rakenteissa ja eristeissä.