Moni 80- ja 90-luvun omakotitalossa asuva tuudittautuu siihen harhaan, että kun kodissani on salaojitus niin kaikki on kunnossa. Väärin.

Yllä oleva kuva on 90-luvulla rakennetusta pientalosta, jossa oli salaojitus. Kaivauksissa ilmeni, että perustusten nurkissa oli vaurioita ja harkot lähes murenivat käsiin. Rutikuivan kesänkin jälkeen vesi paikoitellen seisoi talon seinustoilla.

Vaikka kohteeseen oli asennettu salaojat, niin ongelmat syntyivät monen muun tekijän yhteisvaikutuksesta. Miten on mahdollista, että näinkin uudessa kodissa on tällaisia vaurioita perustuksissa?

Kapillaarisora pysäyttää kosteuden

Kapillaari-ilmiöllä tarkoitetaan nesteen pyrkimystä edetä huokoisessa materiaalissa. Kapillaari-ilmiöstä on kyse, kun kastaa paperin kulman vesilasiin ja vesi nousee paperia pitkin ylöspäin. Saman ilmiön vaikutuksesta maaperän kosteus nousee hienojakoisessa maa-aineksessa ylöspäin kodin rakenteisiin asti, jollei sitä pysäytetä.

Kapillaarisora on tiettyyn raekokoon murskattua, puhdistettua kiviainesta, joka läpäisee vettä ja jossa vesi ei pääse nousemaan kapillaarisesti. Nykymääräysten mukaan perustukset tulee tehdä kapillaarisorapatjan päälle ja salaojat tulee ympäröidä kapillaarisoralla. Salaojien soratäyttö ympäröidään vielä suodatinkankaalla, joka estää soran ja ympäröivän maa-aineksen sekoittumisen.

Vielä 90-luvullakin talojen perustusten alle ja salaojituksiin ajettiin sekalaista, saatavilla olevaa maa-ainesta, usein käytettiin hienojakoista hiekkaa. Kyseisessäkin kuvan kohteessa alavaan, saviseen maahan oli ajettu hiekkatäyttö ja sen päälle tehty perustukset. Savi yhdessä hienojakoisen hiekan kanssa sitoo veden tehokkaasti, joten lopputuloksena kodin perustukset saattavat kellua suoranaisessa vesialtaassa.

Kostea sokkeli pakkasrapautuu

Jos perustuksia ei ole suojattu anturan alapuolelle ulottuvalla patolevyllä, maaperän kosteus imeytyy sokkeliin kuin pesusieneen. Ja sokkelista taas eteenpäin kodin alapohjarakenteisiin, jos niissä ei ole asianmukaista kosteussulkua.

Pakkasrapautumisella tarkoitetaan jäätyvän ja laajentuvan veden aiheuttamaa kivijalan halkeilua ja rikkoontumista. Kun jatkuvan kosteusrasituksen alla oleva sokkeli vuosien mittaan vuorotellen jäätyy ja sulaa, se alkaa heiketä ja halkeilla, niin kuin näkyy ylimmässä kuvassa. Jokainen ymmärtää millainen riski mureneva kivijalka on kodin kaikille muillekin kantaville rakenteille.

Vetävätkö salaojaputket?

Yleinen virhe salaojituksessa on, että putket on jätetty liian ylös, jolloin perustusten alaosa altistuu kosteudelle. Putkien tulisi olla kokonaisuudessaan ja korkeimmaltakin kohdaltaan anturan alapuolelle toimiakseen oikein.

Ja jos putkien ympärillä ei ole kapillaarisoraa ja suodatinkangasta, putket tukkeutuvat hiekasta, mullasta ym. hienojakoisesta maa-aineksesta. Oleellista koko järjestelmän toimivuudelle on myös se, että salaojien vesi ohjautuu oikein joko kunnalliseen viemäriverkostoon tai esim. läheiseen ojaan. Kuvan kohteessa tilannetta kärjisti myös savisen ja hiekkaisen maan routiminen, minkä seurauksena ojaan johdettu poistoputki oli noussut ja tukkeutunut.

Johda sadevedet oikein

Vielä 70-luvulla oli yleistä, että sadevedet johdettiin salaojaputkistoon. Tämä on erittäin iso riski, ja nykymääräysten mukaisesti salaoja- ja sadevesijärjestelmien tulee olla erillisiä. Katolta voi sadekuuron aikana tulla tuhansia litroja vettä, joten alun perin kuivatusjärjestelmäksi suunnitellusta salaojituksesta tuleekin rakennuksen perustuksia märkänä pitävä kastelujärjestelmä.

Nykymääräysten mukaisesti salaojat ja sadevedet yhdistyvät toisiinsa vasta kauempana rakennuksesta perusvesikaivolla, josta ne johdetaan joko kunnalliseen sadevesiviemäriin tai avo-ojaan.

Oikein tehtyyn salaojitukseen kuuluu myös riittävä routaeristys sekä pihamaan muotoilu, eli maan tulee viettää seinustoilta poispäin. Näin sade- ja hulevedet eivät pääse valumaan sokkelia vasten.

Tarkkaile salaojien ja sokkelin kuntoa säännöllisesti!

Toimiva salaojitus on siis paljon muutakin kuin pelkät maahan kaivetut putket. Valitettavasti salaojien huolto ja tarkastus helposti unohtuu, vaikka niiden merkitys terveelle kiinteistölle on oleellinen. Salaojien tarkastuksesta onkin hyvä tehdä säännöllinen rutiini ja kurkata esimerkiksi aina keväisin salaojakaivoon. Jos kaivo on täynnä, on syytä huolestua ja tutkituttaa salaojien kunto perusteellisemmin. Jos tarkastuskaivoja ei ole, tilanne onkin sitten mutkikkaampi. Tällöin on viisasta pyytää ammattilaisen arvio tilanteesta, varsinkin jos on havaittavissa merkkejä salaojien toimimattomuudesta.

Pihalla touhutessa kannattaa myös välillä katsella sokkelin suuntaan; jos siinä näkyy esim. halkeamia, kalkkia, härmää tai kasvustoa, se on merkki kosteudesta. Samoin tunkkainen sisäilma voi usein johtua alapohjarakenteiden kosteudesta.

Onneksi tämän kyseisen talon omistaja kiinnitti huomiota epäilyttäviin merkkeihin sokkelissa ja lähti tutkimaan asiaa eteenpäin. Kohteeseen asennettiin uusi salaojitus- ja sadevesiputkisto, patolevyt sekä routaeristys. Sokkelin vauriot korjattiin. Remontin jälkeen asukkaat voivat ottaa syyssateet vastaan huomattavasti huolettomammissa merkeissä.