Rintamiestalot yleistyivät sotien jälkeisessä massiivisessa jälleenrakentamisessa. Vallitsevan materiaali- ja tarvikepulan aikaan valmiin muotin mukaiset rintamamiestalot olivat yksinkertaisia ja helppoja rakentaa.
Talot olivat 1,5-kerroksisia ja vesikatto lähes poikkeuksetta jyrkkä harjakatto. Ylin kerros on tavallisesti muutettu asuinkäyttöön vasta myöhemmin. Katemateriaalina oli yleensä pelti, jonkin verran käytettiin myös betonitiili- tai huopakatetta. Sadevesijärjestelmä on tavallisesti lisätty vasta jälkeenpäin.
Sokkeli rakennettiin korkeaksi ja taloissa oli usein kellari. Alun perin kylmiä kellaritiloja on monessa talossa jälkikäteen remontoitu asuin- tai märkätiloiksi.
Rintamamiestalojen kosteusongelmat liittyvät usein vääriin materiaali- ja rakenneratkaisuihin, joita on käytetty remontoitaessa alun perin kylmiä kellari- ja vinttitiloja asuintiloiksi. Myös puutteellinen salaojitus saattaa aiheuttaa alapohjarakenteisiin liiallista kosteusrasitusta.
Tavallisimpia 40–50-luvun pientalon ongelmakohtia ovat:
Salaojitus:
- Kellaritiloja on lisälämmöneristetty sisäpuolelta jälkikäteen. Tällöin riskinä on, että kondensiokosteus tiivistyy väärään paikkaan rakenteiden sisään aiheuttaen kosteusvahinkoja.
- Kellaritilan lattiapintaa on saatettu laskea huonekorkeuden lisäämiseksi, jolloin salaojat jäävät liian korkealle.
- Salaojaputket yleensä puuttuvat. Jos ne on asennettu, ne ovat savitiilisiä putken pätkiä, jotka ovat tukkeutuneet ja joita maan eläminen on siirtänyt.
- Rakennuksen ympärillä ja alapuolella on usein savea, hiekkaa tai muuta kosteutta sitovaa maa-ainesta.
- Rossipohjan tuuletus on voitu tukkia lämmönhukan minimoimiseksi.
- Sadevesien ohjaus on usein puutteellinen ja vedet pääsevät valumaan lähelle sokkelia.
- Perustusten vieressä on kukkapenkkejä, nurmikkoa ja muuta kasvillisuutta, joka sitoo kosteutta ja lisää sokkelin kosteusrasitusta.
- Pihamaalla maanpinta viettää perustuksiin päin, jolloin sadevedet pääsevät valumaan alapohjarakenteita vasten.
Katto:
- Aluskate puuttuu tai on päre tai huopa.
- Läpivientien puutteellinen tiivistäminen. Rakennusaikakautena ei ollut käytettävissä nykyaikaisia tiivistysmateriaaleja.
- Eristeenä käytettiin sahanpurua ym. orgaanista ainesta, eristevahvuudet ovat ohuita.
- Alun perin kylmään vinttitilaan on rakennettu asuintilaa, jolloin vesikatteen alapuolinen tuuletusväli on jäänyt riittämättömäksi.
- Huono eristys yläpohjassa + puutteellinen höyrysulku > kosteus pääsee nousemaan yläpohjaan. Kun kunnollinen aluskate puuttuu ja tuuletus on riittämätön, kondensiokosteus tiivistyy ja jää muhimaan yläpohjaan.
- Katteissa naulakiinnitys, tiivisteet haurastuneet tai irronneet kokonaan.
- Puutteelliset sadevesijärjestelmät. Katon kulkutiet ovat puisia, heikot kiinnitykset. Lumiesteiden puuttuessa lumet pääsevät kinostumaan seinustoille, mikä lisää sokkelin kosteusrasitusta.
